Olli Ohls: Muutkin kuin insinöörit voivat suunnitella robotteja

12 elo 2017
1618
0

Missä he ovat nyt -blogisarjassa seuraamme, mihin Oppimon käyneet ovat vuosien saatossa kulkeutuneet. Sarjan aloittaa Olli Ohls, joka osallistui Oppimoon 2014–2015.

Helsingin Kampissa sijaitseva Marian Sairaala on muuttunut viime vuosien aikana startupien toimitiloiksi. Sisäpihan toisella puolella, sairaalan vanhassa osassa, Helsingin kaupunki tarjoaa tiloja erilaisille projekteille.

Toisessa kerroksessa sijaitsee luokanopettajaksi opiskelevan Olli Ohlsin “robopaja”, joksi hän itse sitä kutsuu. Pajan kalustukseen kuuluu muutama pöytä, läppäri, whiteboard ja 3D-printteri. Täällä Ohls rakentaa humanoidirobottia, jonka osat printataan yksi kerrallaan 3D-tulostimella.

Ohlsin tie luokanopettajaopinnoista Marian sairaalan robopajaan on pitänyt sisällään monta etappia, joita kaikkia yhdistää intohimo oppimista kohtaan. Rinnalla on kulkenut myös kiinnostus teknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan.

“Halusin suunnitella koulutusta itselleni”, Ohls tiivistää. Taustalla kyti tyytymättömyys yliopisto-opintoja kohtaan. Massaluennot, geneerisyys ja autonomian puute tuntuivat todella kummallisilta, etenkin kontrastina opintojen sisältöihin siitä mitä nykyaikaisen oppimisen pitäisi olla.

Opinnot eivät yksinkertaisesti riittäneet Ohlsille. Ystävänsä Miskan kanssa he hakivat – ja pääsivät – ensimmäiseen Oppimoon vuonna 2014.

Oppimo oli Ohlsille tarttumapinta kahteen asiaan, joista hän kokee olleen hyötyä myöhemmin: poikkitieteelliseen projektityöskentelyyn ja tosielämän työkeisseihin. Omaa osaamistaan pääsi jakamaan ja samaan aikaan työelmän tuntemattomat tilanteet tulivat yhteistyöprojektin kautta yksi kerrallaan tutuiksi.

“Halusin suunnitella koulutusta itselleni.”

“Hienoa oli myös se, että pääsi tutustumaan muihin intohimoisiin tyyppeihin. Vertaisten kaipuu oli ollut suurempaa kuin tajusin”, Ohls sanoo.

Koulutuksen suunnittelu itselle johti projektista toiseen. Ohls oli mukana Helsinki Think Companyn 4UNI-kilpailussa ja oli sen jälkeen rakentamassa Suomen ensimmäistä opetusalan hackathonia, Linko Education Hackathonia. “Se oli huikea oppimisprosessi.”

Samaan aikaan opinnot jatkuivat. Kandityössään Ohls pääsi yhdistelemään kiinnostustaan oppimiseen ja teknologiaan: työ käsitteli sosiaalisia robotteja opetuskäytössä. Se kirkasti, mitä Ohls oli ajatellut jo pidempään:

“Muutkin kuin insinöörit voivat suunnitella robotteja.” Ja Ohls halusi ehdottomasti ottaa seuraavan askeleen palvelurobottien maailmaan.

Se johti Ohlsin oman opetussuunnitelman toistaiseksi vaativimpaan osuuteen, jonka tavoite oli selkeä: Ohls halusi saada työpaikan, joka liittyi robotiikkaan, ja sen saavuttaakseen hän tarvitsi uskottavuutta kentällä. Lokakuussa 2016 hän aloitti InMoov-robottiprojektinsa.

Ohls tiedostaa, että hänen etenemistapansa ei sovi kaikille. Itsensä kouluttaminen vaatii hyvää itsetuntemusta ja systeemistä osaamista alasta, joka itseä kiinnostaa. Ohlsia on auttanut etenkin oman mielen tutkiminen ja mentaalinen valmennus, jolloin oma minäpystyvyys on kehittynyt.

Nykyisin Futurice maksaa Ohlsille palkkaa robottiprojektista. Seuraavaksi edessä on haku Tanskaan robotiikkaa opiskelemaan. Tie voi viedä mihin vain: kiinnostuminen on polttoaine, joka ajaa Ohlsia eteenpäin.

Haluatko olla isona kuin Olli? Niin mekin. Hae mukaan Oppimoon, ja olet askeleen lähempänä. 

Vastaa