Ihmismielen pimeimmät kolkat ja parhaat kehityssuunnat

9 marras 2016
734
0

Keskiviikkona saimme kuulla Karoliinalta ja Siniltä paljon ryhmän vaikutuksesta yksilöön ja yksilön vaikutuksesta ryhmään. Iltamme alkoi vaikeilla aiheilla tutustuessamme tarkemmin Milgramin tottelevaisuuskokeeseen sekä Stanfordin vankilakokeeseen. Näistä kokeista käyty keskustelu avaa meissä kaikissa kerta toisensa jälkeen valtavan määrän tunteita hämmennyksestä myötätuntoon – tämä tunteiden kirjo on niin valtava, ettemme tässä edes yritä kirjoittaa niitä sanoiksi. Sen sijaan halusimme tässä keskittyä nimenomaan iltamme toiseen osioon, positiiviseen psykologiaan.

Erityisesti käymämme keskustelu erilaisista luonteenvahvuuksista jäi vahvasti mieleemme. Positiivinen psykologia herätti ensin valtavasti kyynisyyttä. Tarkemmin mietittynä tämä kuitenkin kiteytti Sinin mietteet siitä, että psykologia perinteisessä mielessä onkin ongelmakeskeistä. Mitä tapahtuu, jos keskittyy oman luonteen vahvuuksiin?

Meille esiteltiin muun muassa VIA-testi, jonka täyttäminen kestää noin 15 minuuttia. Itse Oppimon aikana saimme eteemme listan näistä vahvuuksista, joista sitten valitsimme itse viisi vahvuutta, joiden uskoimme olevan omia vahvuuksiamme. Tämä lähestymistapa tähän testiin oli jotenkin aivan äärimmäisen mielenkiintoinen päästessämme sitten myöhemmin kotona vertaamaan näitä omia ajatuksiamme itse testin antamiin tuloksiin.

Illan aikana tarkastelimme siis ihmismielen pimeimpiä kolkkia sekä parhaimpia kehityssuuntia. Illasta jäi hyvän mielen lisäksi ajatus: “Ei haittaa, että olen hajamielinen, olenhan rakastava”. Kukaan ei kuitenkaan muodostu plussista ja miinuksista. Karoliinan ja Sinin hieno opetuskerta osoittikin ihmismielen pystyvän kehittymään sekä hurjan pelottaviin, että ihmeellisen mahtaviin asioihin, kunhan olosuhteet ovat otolliset.