Kuulijalähtöisen oppimisen ABC

2 maalis 2014
558
0

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, ettet saa opetuksesta mitään irti? Tunnistatko tilanteen, jossa et tajua, mitä toinen yrittää sinulle kertoa? Jaksatko kuunnella toista vai onko oma mielen päällä liikkuva asia se, joka täyttää sinut ja keskittymisesi?

Minä tunnistan itseni näistä kysymyksistä. Useammin kuin kerran olen ollut huonossa opetuksessa, jonka vastaanottaminen on tuntunut enemmän rangaistukselta kuin etuoikeudelta – ja tunnustan myös, että en itse keskustelijana aina huomioi toisen kysymystä tai omaa ajattelumaailmaa. Juuri tästä syystä oli kiinnostavaa, miten Oppimon ensimmäinen vertaisoppimiseen perustuva opetuskerta osui maaliinsa.

Ensimmäinen opetuskerta tarjosi meille kiinnostavan paletin sateenvarjotermin “kuulijalähtöinen oppiminen” kautta. Aiheeseen tutustuttiin sekä vetäjälähtöisesti että oman tekemisen ja keskustelun avulla. Antropologi- ja kasvatustieteilijävetäjämme tarjosivat aiheeseen kiinnostavia eri suunnista tulevia virikkeitä: kasvatustieteilijä toi näkökulmaa perinteisemmästä pedagogiikkakontekstista, antropologi toi taas peliin muun muassa etnografisia havainnointiharjoitteita. Yhdistävänä tekijänä oli hieman pölyttyneidenkin opetusstrategioiden uudistaminen ja kyseenalaistaminen.

Opetuskerta tarjosi paljon mielenkiintoista pohdittavaa ja pureskeltavaa. Yksi kaikkein kiinnostavimmista sisällöistä liittyy toisten huomioimiseen. Epämotivoituneena pidetty puiseva luento ei taatusti ole nautinto kenellekään – ei oppijalle, mutta tuskin opettajallekaan. Voisikin ajatella, että kuulijan huomioiminen kirkastaa myös viestiä itseään. Kun on pohdittu, kuinka viestin saisi välitettyä parhaiten, on toivottavasti myös itse sanoma kiteytynyt.

Se, että kumpikin jää vuorovaikutteisessa tilanteessa saamapuolelle, ei ole yhtään hassumpi lähtökohta.